tunnit toukokuun, silloin sankarisi olla sain
vaik huuhtoneet on pivhin veet
silyy mielessni hetki arvokkain
sen kadotin kun shlsin
olin lopultakin oppipoika vain
m yritin kai liikaakin
yksin riittnyt ei sulka hatussain
m elvistelin, leveilin m muka lujaa elin
olin suuri suuri suu
tyhj tynnyri suurin eleisesti kolistelin
se yh onnistuu
vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehk unohtaa
m sua muistoistani pois en saa
vaik arkisina pivt jatkavatkin kulkuaan
m sua muistoistani pois en saa
sut todeks taas saa muuttumaan
tai pett silmini valollaan
n tunnit toukokuun
kuin eilisen
m muistan sen
tuon tuokion, se ohitse jo on
mut muistoissain se jatkuu aina vain
sen kauneudesta haavan silloin sain