Kylm poskillaan, tuuli hiuksissaan,
hn katsoo mua ja hymyilee,
vaikka viiman tuntee, ja vrisee.
Kttn ojentaa, pyyt kattoa,
hn yt varten ja sanoilleen
painon laittaa ja kuiskailee.
Karheaa ja kaunista,
on tll taivaltaa.
Kirpe ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Niin hento varreltaan, silmt tulvillaan,
on kuvia ja sanoja,
kun hn kertoo mulle matkoistaan,
pid lhell, sanoo silmilln,
ei y t jatku aamulla,
kun silloin tytyy jatkaa taas.
Karheaa ja kaunista,
on tll taivaltaa.
Kirpe ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Toiset meist luodaan
kulkemaan ja katsomaan,
kun aurinko puiden plle nousee
ja varjot valaisee.
Karheaa ja kaunista,
on tll taivaltaa.
Kirpe ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Karheaa ja kaunista,
on tll taivaltaa.
Kirpe ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.