Se kutsuu mua kädellään ja vie mut taas mukanaan
ei armoa se tunne yhtään ei lämpöä ei yhtään mitään.
Se saa mut tottelemaan, vastoin tahtoani tekemään.
Se vierellään mua taluttaa en irti pääse karkaamaan.

Ja se saa mut liian helposti unohtamaan, sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.. unta uskomaan

Mä haluaisin sitä vastustaa telkeäisin sen vankilaan
Mä vapaana vain kulkisin ja eteenpäin jatkaisin.

Ja se saa liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
kai oon miettinyt miksi teen asioita joita tulen katumaan
ja montakertaa päättänyt etten tee enää ikinä niin uudestaan

Mutta se toistuu taas vaikka en tahtoiskaan.

Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan enää tuu sitä kuuntelemaan

Unta uskomaan.