Taivaalla kuu tuskin hengissn
keskell hauraiden pilvien virtaa.
Juro vartiomies palatsin luona
katsoo vihoissaan tornikelloon.
Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hnen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei saamuta.
Ja mit heist? Viikko sitten huokasin,
heitin maailmalle hyvstit. Mutta huoneessa
ilma on tunkkainen ja lhdin puistoon
katsomaan thti, koskettamaan lyyraa.