Mä tunnen sinut pikkusisko,
vaikka vasta kohdattiin
niin monin kasvoin ennenkin
sä vierelläni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuyön utu silmissä
kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt unenlaakson.

Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota.
Kun hetken vain
sut pitää saan ja unohtaa...

Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamutähti otsalla
astelet yön laitoja.

Sateiset saaret lännen ääreen
kirsikan kukat japaniin
niin etelä ja pohjoinen
kaikki meitä varten on.

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota
kun hetken vain
sut pitää sain ja unohtaa...

Ikuisuus, yksi huokaus vain,
yksi yö kuin koko elämä,
tuoksussasi keväät tuhannet.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota,
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea...