Kuule kuinka tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan.
Kuinka henkäyksensä
lumpeita hiljaa liikuttaa.

Syvään vihreään silmien noiden
valo tähtien lankeaa.
Sydämessään voima kuin heleä nauru
joka kantaa maailmain taa.

Aikojen saattoon tuulen tytär
laulaa kaunista lauluaan.
Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa.
Hellä kätensä metsän kehtoa keinuttaa.

SOTURIN TIE

Suuri on hänen väkevyytensä,
valtava hänen voimansa.
Karuilla mailla kasvanut
mies alla jäisen tuulen.

Vain vire joukkonsa johtaa
myrskyn silmästä tyveneen.
Soturin tie on mainettaan kantaa,
ei miekkaansa maahan laskea saa.

Soturi, sankari,
viitan kultaisen kantaja.
Taisteluun, kuolemaan,
tiellä jumalten kaupunkiin.