Mul on suuntana aurinko, thdet ja kuu ja tavoitteena taivaanranta.
Min kuljen aina vain eteenpin ja eln pivn kerrallaan.
En tunne m kiirett laisinkaan,
sill kerran m kuitenkin levon saan,
niin kuin toisetkin mullassa maan.
Maa alla jalkojen kotini on ja kattona thtien vy.
Siin vuoteeni on mihin painan pn ja peittona tummuva y.
Siell onneni on miss kulkea saan, se toiveeni steet luo,
joka piv tuo uutta tullessaan, mink kohtalo mulle suo.
En tunne m kiirett laisinkaan,
sill kerran kuitenkin levon saan,
niin kuin toisetkin mullassa maan.
Kun jaksa m jatkaa en matkaani, siell jossain on polkuni p.
Miss viimein ummistan silmni ja painan turpeelle pn.
Siel ei itke ystv yksikn, ei kukaan jlkeeni j.
Vain tuikkivat thdet ja allani maa, mun loppuni nhd saa.