nousee valo taivaanrantaan
kuin laulu suloinen
ja maailman mustat hampaat
ovat muistoa ja unta
pakkomielteen kudosta
kaikki sanat jotka lausuin
kunpa olisi ollut
krmeenkieli pirunnyrkiss
hei, hei hei
tmn runon tahtoisin unohtaa
jokin vihan olento
raskain kuluin yli herkn maan
enemmn kuin koskaan olen
enemmn kuin tahtoisin
tuuli vakavana huokaa
tasangoilla kuutamo
vihmoo lainattua kultaa
veden tinapaperiin