ah, hn tanssii yli parkettilattian
hnen hameensa tummanpuhuva hulmuaa
oh, hn sekoittaa minun miehenpni heikon
kdet alkaa huitoa ja otsa hikoaa
niin ja katso, on juhlat loppuneet
me kvelemme keskikesn kukkivaan puutarhaan
kuinka hn katsoo ja vaatien koskettaa
se tapahtuu taas vuosituhanten malliin
naisolento
haisee hielle
tahtoo itsens
uudelleensynnytt
sekaan auringonkukkien
syksymme nauraen taas
yli pellon routaisen
vierivt hmrn koneet
mit on ollut ennenkin
eik vielkn
lanteillasi ui
seksuaalinen arki
ei, en elttele kuvitelmia
on arjen koura kova kohtaan keltanokkia
niin, en anna tilaa persoonallesi
en luottamukseen perustuvaan ihmissuhteeseen
minun pesuaineneni, minun voideltu muotoni
puhut hlmille ja annat minun odottaa
mutta voi, kun tanssit yli parkettilattian
johtaa Mantovani rotumuistin orkesteria
laula sin vaan
et tarvitse ketn
jonkun toisen korvaan
laula ett tahdot