tuuli kulkee maita
kylmt sateet helmoissaan
katse (niinkuin vanhan miehen)
lakaisee maisemaa
ajatus onnesta
saalis nylkemtn
turhaan kouristelee
seinkoukussa
kuin kehyksistn
irrotettu maalaus
tai kesken syntymns
kuollut vapaus
ei riko aikaa virta
aavehiukkasten
sen tyhj autius
hyvksyy