mielen jrvell soutaa
valkoisessa purressa
kolme kimaltavaa neitoa,
joihin hampaansa upottaa
ja kun aurinko pilvien vlist
iskee maahan kiilansa
polttaa lihan luista,
ottaa meidt itseltmme pois
loputon lupaus j
aina vaille lunastajaa
retn nlk joka
lopulta itsens sy
ihon kartalla matkustaa
joukko tutkimusmatkaajain
murhata ja valloittaa he
tahtovat tmn maan
iho pimen sisss hohtaa,
kutsuen karkeloon
min luotan suureen,
neen luotan tuoksuun elimen
jtn kaikki ihanteeni
alastomuuden thden
retn autius tyttyy
hetkeksi voimasta
tulevien kansojen paljous
nostaa ptn tyhjyydess