Aika kulkee ohitsemme kohauttaen olkiaan
seinnvierustalle jmme varjoon lepmn
matka aina taitettuna tuntuu lyhyemmlt
kuinka pitk olikaan se kesken taivaltaan
Satamiksi nimittisin joitain rauhan pivi
jolloin saatoin nhd miltei kaiken hyvn
vliss on myrskyvt meret, vuoret aaltojen
vaahtoprskeet, kangastukset, hetket hulluuden
Moni syksyi kohtaloonsa
moni seisoviltaan sortui
:;moni vsyi, luovutti
ne jatkoi, jotka kesti:;
Jos sattumaa on kaikki monin mutkineen
jos kulkueemme houkan houre on
ei siin syyt jd oottaan eteiseen
vaan aihe kunnon kilpataistelon
iltapivn auringossa vuoret siint hopeaa
laaksot kultaa kimaltaa ja joki helisee
vaipuu kevyt ktesi ja muisti vaeltaa
yli kaiken annetun, palasi hurjaa maailmaa
Moni syksyi kohtaloonsa...
moni vsyi, luovutti
ne jatkoi, jotka kesti(3x)