rakkaus kovettuu ennen pitk
joukoksi tyhji sanoja
rakkaus haalenee iltapivn
tulee tyteen pieni reiki
rakkaus kvelee kaupan takaa
tydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten

min katson syvn kuiluun
toiveiden jakojnnksiin
nahkoihin muistojen hallin seinll
joskus muistan tietvni
ett elmn keksitty on tuhat lkett

ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan
ei saa - mitn tekemttmksi saa

maiden yll leijuu sumu
mustahaukka lent sisll sen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen vrisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksininen vuori kohoaa
sen rinteill matkalainen
j hetkeksi lepmn

min katson vuoren seinn
toiveiden toiseen potenssiin
elimiin vuoripuron rell

ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan