Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten,
tuntematta tuskaa loppua odottaen,
oot toivo viimeinen hän sinuun ripustautuu,
luona baari tiskin uskoutuu,
Tunnet hänet jo vuosien takaa,
ja muistot katkerat mieleesi palaa,
kuljit hänen luonaan rakkautta etsien,
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen,

Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään,
Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
Jokainen hänet tunsi häneen luottaen

Katsot hänen kalpeita kasvojaan,
ei aika ole nuollut haavojaan,
kun varjo entiosestä hän siinä istuu,
viinilasin pintaan katse uppoutuu,

Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään,
Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
jokainen hänet tunsi häneen luottaen,
Katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
joilloin katuja kuljit yöhön pimeään,
hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
jokainen hänet tunsi häneen luottaen