Se oli kauhean komea mies,
mut lääninveijari kuka sen ties,
se siinä pyöri mun ympärilläin,
heti kun vaan vapaaksi jäin.
Se piti helppona nakkina mua,
ja hoki "kulta mä rakastan sua",
kuin kissa hiirtä se kisaili näin,
sanoin sille sen naamaa päin:

Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.

No sitten toisen mä tapasin vain,
se tuntui vastaavan unelmiain,
mut kerran näin mitä tahtonut en,
erään tiiviin kohtauksen.
Ne nojas toisiinsa sokeina niin,
ne huomas mun sitten seliteltiin,
vai serkkutyttö se suttura ois,
olin kolmas, häivyinkin pois.

Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.

Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.

Nyt ootan kolmatta kohtaloain,
mut nämä miehet ne leikkivät vain,
on kaikki muuten jo ihan ok,
mutta tunnehuolen nälkään kuolen,
toistuu vain: ei oo.

Ei oo, ei oo, ei tuu !!