astun sun huoneeseen
hohtavan valkoiseen
nyt pöydällä kuvas nään
käännän sen pois hiljaisuuteen

katseesi vangitsi,
vangitsit itseesi
luulin auttavani
luulin että se riittäisi

en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa
en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa

tuijotan kiveä,
kosketan niin kylmää
se kantaa sun nimeä
sen itse siihen kaiversin
sormin verisin

en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa, aa
en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa, aa

en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa, aa
en, en voi, en voi, sua koskaan unohtaa, aa